Virtsankarkailu synnytyksen jälkeen: yleistä, ei pysyvää

Mikä virtsankarkailu synnytyksen jälkeen oikeastaan on?

Virtsankarkailu tarkoittaa tahatonta virtsan karkaamista, jota et pysty hallitsemaan tahdonalaisesti. Synnytyksen jälkeen sen taustalla on yleensä lantionpohja, joka on raskauden ja synnytyksen aikana venynyt ja väsynyt.

Lantionpohja on lihaskalvo, joka kannattelee virtsarakkoa, kohtua ja suolta kuin trampoliini lantion pohjalla. Yhdeksän kuukautta kasvavaa painoa ja synnytyksen venytys jättävät jäljen. Kalvo löystyy, ja sen kyky sulkea virtsaputki tiukasti paineen alla heikkenee hetkellisesti.

Tämä ei tarkoita, että keho olisi rikki. Se tarkoittaa, että lihas tarvitsee aikaa ja kohdennettua harjoittelua palatakseen tehtäväänsä.

Karkailua on kahta päätyyppiä, ja niiden erottaminen kannattaa, koska ne hyötyvät hieman eri asioista.

Lantionpohja ei muuten toimi yksin. Se työskentelee yhdessä syvien vatsalihasten ja hengityksen kanssa, ja siksi esimerkiksi vatsalihasten erkauma ja virtsankarkailu kulkevat usein käsi kädessä.

Kuinka yleinen virtsankarkailu on synnytyksen jälkeen?

Virtsankarkailu synnytyksen jälkeen on hyvin yleistä. Arviot vaihtelevat tutkimuksesta riippuen, mutta 30–58 prosenttia synnyttäneistä kokee jonkinasteista karkailua ensimmäisen vuoden aikana. Noin kolmasosalla oireita on vielä kolmen kuukauden kohdalla synnytyksestä.

Karkailu ei myöskään ala vasta synnytyksestä. Noin puolet odottavista kokee virtsankarkailua jo raskausaikana, kun kasvava kohtu painaa rakkoa ja lantionpohjaa.

Tässä kohtaa haluan sanoa yhden asian suoraan.

Yleinen ei tarkoita normaalia, jota pitäisi vain sietää. Tämä on tärkeä ero. Iso suomalaistutkimuksiin nojaava havainto on, että 75 prosentilla niistä, jotka oireilivat pian synnytyksen jälkeen, karkailua oli yhä 12 vuotta myöhemmin. Toisin sanoen oire ei häviä odottamalla yhtä luotettavasti kuin moni toivoo. Mutta se reagoi harjoitteluun, ja juuri siksi alkuvaihe kannattaa käyttää hyvin.

Vaikuttaako synnytystapa virtsankarkailuun?

Kyllä, synnytystapa vaikuttaa virtsankarkailun riskiin. HUSin laajassa, yli 13 000 synnyttänyttä kattaneessa tutkimuksessa alatiesynnytys noin kaksinkertaisti ponnistuskarkailun riskin keisarileikkaukseen verrattuna.

Luvut kertovat riskistä, eivät kohtalosta. Suurin osa alatiesynnyttäneistäkään ei jää oireilemaan pysyvästi, ja ero synnytystapojen välillä pienenee ajan myötä.

Tärkeää on myös tämä: sektio ei ole oikotie säästyä karkailulta. Raskaus itsessään kuormittaa lantionpohjaa koko yhdeksän kuukauden ajan riippumatta siitä, miten vauva lopulta syntyy. Siksi lantionpohjan harjoittelu kannattaa sekä alatiesynnytyksen että sektion jälkeen.

Milloin lantionpohjan harjoittelun saa aloittaa?

Lantionpohjan kevyen harjoittelun saa aloittaa heti synnytyksen jälkeen, kun se ei aiheuta kipua. Lantionpohja ei ole leikkausalueella edes sektiossa, joten kevyet tunnistamissupistukset käyvät myös keisarileikkauksen jälkeen.

Alussa harjoitellaan makuulla, jolloin lantionpohjan ei tarvitse kannatella kehon painoa. Painovoima tekee pystyasennossa työtä lihasta vastaan, ja siksi ensimmäiset viikot tunnustellaan ja supistellaan selinmakuulla.

Ensimmäisinä viikkoina tukivyö voi helpottaa oloa etenkin sektion jälkeen, ja apua sen valintaan löydät tukivyöoppaasta. Se ei kuitenkaan korvaa harjoittelua, vaan tukee sen rinnalla.

Miten harjoittelen lantionpohjaa oikein?

Lantionpohjan harjoittelu alkaa oikean lihaksen löytämisestä, ei toistojen määrästä. Väärin tehtynä jopa hyvä harjoitusmäärä voi mennä hukkaan tai kohdistua pakaroihin ja reisiin.

Etsi lihas mielikuvalla: kuvittele, että pidätät virtsaa ja ilmaa samaan aikaan ja nostat lihasta hellästi ylös ja sisäänpäin. Liike on nosto, ei alaspäin ponnistus.

Pelkkä pitkä pito ei riitä. Lantionpohja tarvitsee myös nopeita, napakoita supistuksia, koska juuri niitä tarvitaan yskäisyn tai aivastuksen hetkellä. Lisää mukaan muutama nopea supistus, jossa nostat ja päästät heti irti.

Mitä virheitä kannattaa välttää?

Tavallisin virhe on harjoitella ahkerasti mutta väärää asiaa. Lantionpohja on hienovarainen lihas, ja muutama yleinen sudenkuoppa vie tuloksia tehottomaan suuntaan.

Vältä näitä:

• Vatsan, pakaroiden tai reisien jännittämistä supistuksen sijaan. Jos jokin näistä kovettuu selvästi, kompensoit niillä.
• Hengityksen pidättämistä. Pidätelty hengitys työntää painetta alas, juuri väärään suuntaan.
• Rentoutuksen unohtamista. Jatkuva supistaminen ilman lepoa johtaa ylijännittyneeseen lantionpohjaan, joka oireilee samaan tapaan kuin heikko lihas.
• Lihaksen jännittämistä koko päivän ajan. Tavoite on lihas, joka osaa sekä jännittyä että rentoutua oikealla hetkellä, ei lihas, joka on jatkuvasti lukossa.
• Virtsasuihkun katkaisua harjoituksena. Sillä voi kerran kokeilla, tunnistaako oikean lihaksen, mutta toistettuna se häiritsee rakon normaalia tyhjenemistä.

Yksi tärkeä huomio. Jos harjoittelu tuntuu siltä, että mikään ei rentoudu ja lantionpohja on jatkuvasti kireä, ongelma ei välttämättä ole heikkous vaan liiallinen jännitys. Silloin lisätoistot pahentavat tilannetta, ja kannattaa keskittyä rentoutukseen ja hengitykseen.

Milloin pitää mennä ammattilaiselle?

Useimmat lievät oireet helpottavat kotiharjoittelulla, mutta tietyt merkit ovat selvä syy hakea apua. Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat hyvin hoidettavissa, ja mitä aiemmin niihin tartutaan, sitä helpompi tilanne on korjata.

Ota yhteyttä neuvolaan tai pyydä lähete äitiysfysioterapeutille, jos:

• Virtsankarkailu jatkuu, vaikka olet harjoitellut säännöllisesti pari kuukautta
• Karkailu on runsasta tai haittaa arkea ja liikkumista
• Tunnet painetta tai pullistumaa emättimessä, mikä voi viitata laskeumaan
• Sinulla karkaa myös ulostetta tai ilmaa hallitsemattomasti
• Yhdyntä on kivulias tai lantionpohja tuntuu jatkuvasti kireältä
• Et löydä oikeaa lihasta etkä ole varma, supistuuko mikään

Suomessa ensimmäinen luonteva paikka ottaa asia puheeksi on neuvolan jälkitarkastus, joka tehdään tavallisesti 6–8 viikkoa synnytyksestä. Voit pyytää lähetteen lantionpohjan fysioterapeutille.

Äitiysfysioterapeutin käynti maksaa yksityisesti yleensä 80–110 euroa. Kela-korvaus on 12,15 euroa, jos käynti on lääkärin lähetteellä ja annettu Kelan rekisteröimälle terapeutille. Osa työterveyshuolloista korvaa käynnit, joten kysy työpaikaltasi ennen kuin maksat itse. Joillain hyvinvointialueilla lantionpohjan fysioterapiaa saa myös julkisen puolen kautta lähetteellä.

Usein kysytyt kysymykset

Meneekö virtsankarkailu synnytyksen jälkeen itsestään ohi?

Osalla menee, osalla ei. Lievä karkailu helpottaa monella muutamassa kuukaudessa, kun lantionpohja palautuu ja vahvistuu. Pelkkä odottaminen ei kuitenkaan ole luotettavin keino, sillä tutkimusten mukaan iso osa pian synnytyksen jälkeen alkaneista oireista on yhä jäljellä vuosien päästä, jos lihasta ei harjoiteta. Säännöllinen lantionpohjan harjoittelu on tehokkain ja edullisin tapa nopeuttaa toipumista.

Voinko harjoitella lantionpohjaa heti sektion jälkeen?

Kyllä. Lantionpohja ei ole keisarileikkauksen leikkausalueella, joten kevyet tunnistamis- ja supistusharjoitukset saa aloittaa heti, kun ne eivät aiheuta kipua. Etene rauhallisemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen ja anna haavan parantua ennen kuormittavampaa treeniä. Tukivyö voi helpottaa ensimmäisiä viikkoja.

Onko virtsasuihkun katkaisu hyvä harjoitus?

Ei säännöllisenä harjoituksena. Virtsasuihkun katkaisulla voi kerran tarkistaa, löytääkö oikean lihaksen, mutta toistuvasti tehtynä se häiritsee rakon normaalia tyhjentymistä ja voi aiheuttaa jäännösvirtsaa. Tee varsinaiset harjoitukset rakon ollessa tyhjä, et virtsatessa.

Voiko lantionpohjaa harjoitella liikaa?

Kyllä. Jatkuva supistaminen ilman rentoutusta voi johtaa ylijännittyneeseen lantionpohjaan, joka oireilee samaan tapaan kuin heikko lihas: vuotona, paineena tai kipuna. Pidä rentoutus osana jokaista harjoitusta äläkä jännitä lihasta koko päivää. Jos mikään ei tunnu rentoutuvan, keskity hengitykseen ja pyydä fysioterapeutin arvio.

Pitääkö lantionpohjaa harjoitella, vaikka oireita ei ole?

Kannattaa. Raskaus kuormittaa lantionpohjaa synnytystavasta riippumatta, ja oireettomuus nyt ei takaa oireettomuutta myöhemmin esimerkiksi vaihdevuosien kynnyksellä. Muutaman minuutin päivittäinen harjoittelu on halpa vakuutus, joka kannattaa pitää osana arkea.